Logistiikka ja aikataulutus

Olen hieman saanut kuulla kuittailuja siitä,etten ole kirjoittanut. Niin se menee. On paljon,  ja  joku jää tekemättä. Huonoa asioidenhoitoa silti.
Elokuun jälkeen on siis tapahtunut paljon. Linjoja on valmistunut, osa tuotteista on ollut tuhannen pitkään jälkitoimituksina, ja ymmärrettävistä syistä kenelläkään ei ole ollut kivaa.
Mikään ei ole kuitenkaan ollut sitä,ettei asioita olisi haluttu hoitaa.
Asukkaille pitää samalla myös nostaa hattua, ja heidän suhtuatumiselleen.  Putkiremontit on hyvä kohta mittaroida omaa suhtautumistaan elämän hankaluuksiin. Monelle tämä voi olla se kaikkein suurin.

Yleisten tilojen hankaluutena on ollut, ja edelleen on - tuo saunojen valmistuminen. Pesutuvan puuttuminen maailmankartalta. Hankalaa, kimuranttia ja  saa otsat hieman ryppyyn.
Mutta, B talon sauna nousee, laatoitukset on pääsääntöisesti tehty, pintaan vähitelleen isketään jo vesijohtoa, että on toivoa joskus päästä suihkuunkin. Niin se mene. Pienin askelin. Urakoitsijalle annettu viikkotoivomus saunomiselle on tarkoitus saada pidettyä. Vahvasti toivon, että siinä pysymme- enkä ole ainoa.
 Samalla tuo pesutilojen valmistuminen helpottaa suuresti sitä,että  asunnot, joissa remonttia tehdään, pääsevät peseytymään asiallisimmissa tioissa. Mutta taas, tilannehan ei ole koskaan ihan reilu. Alkupään ihmiset ovat joutuneet huonommalle hapelle tuossa kohden, sillä olosuhteet ovat olleet huonommat. Kaikki eivät voi kuitenkaan voittaa- eivätkä ainakaan joka kerta. Reilua tämä ei koskaan ole, ja vaikka kuinka pyritään luomaan tasavertaiset olosuhteet kaikille, niin eivät ne vaan aina toteudu.

Ulkona olevat viemärit on kivattu, ja notkoja oiottu, pohjia tasattu. Ihmetelty yhtä sun toista. Ajoittain vain maalaisjärjen omaavana naisena tuossa miesten maailmassa naurattaa ihan pirusti.Oikeasti.

Eri alojen ammattilaiset kun pääsevät saman pöydän ääreen esittämään omia näkemyksiään yhdestä ja toisesta, tai viidennestä ja kuudennesta asiasta, niin  kyllä en voi kuin ihmetellä. Pyöritellä päätäni.

Mutta joka kerta opin jotain, siis uutta- enkä todellakaan pistä pahakseni, tekee minulle oikein hyvää.

Toki kokemus jo vielä  vanhemmasta kiinteistöstä tässä kohden ei ole huonoa, vaan joskus jopa oikeasti tajuan.

Työmaan siisteydestä naputtaminen on jäänyt minun kontolleni välillä. Pojat on poikia, niin se menee, ja periksi en aio antaa, eikä pidä. 

Tilanne on kuitenkin se, että ensimmäisen talon viimeinenkin purkukatselmus on jo tehty, ja viimeinen linja valmistuu 5.12. Lyhyt aika, missä tämä vuosi oikein onkaan?

Mitä kauemmaksi meteli siirtyy omasta rapusta, sen vähemmän tietenkin  mitään remonttiin liittyyvää huomioikaan enää itse.  Rappukäytävät ovat edelleen suojattuna, mikä oikein hyvä on. Vanhat, ikivanhat laatat ovat muutenkin niin huonossa hapessa, ettei tämä sessio ole niiden kuntoa ainakaan parantanut.

Olen ihmeteltävän  vähän saanut negativista palautetta asukkailta, vaikka ihan oikeasti- aktiivisesti vastaan puheluihin ja meileihin, joita tulee.

***

Marraskuussa on yhtiökokous. Urakoitsija ja valvoja on tarkoitus sisällyttää noihin kokouksiin tuolloin, ja saada heidät päivittämään tilanne  ihmisille. Samoin siiä kohden voisi pitää infotilaisuuden toisen talon ihmisille, niin tämä toimisi jotenkin  fiksusti. Siis ehkä?

Logistiikka ja aikataulutjs kun toimii, niin toimii kaikki muukin.

Jopas jotakin, onpas aikaa taas vierähtänyt, ja melkein jo kesä alussa. 

On ollut ilmeisen paljon kiireitä ja tekemistä, tai sitten vaan asiat ovat jotenkin jääneet.

Remontti etenee, kaksi ensimäistä linja aon luovutettu.

On out plajon hankaluuksia, yhä hinkkaamme muutamia.

Koska vesipisteiden ja sähköjen etäisyyden pitää olla määrä x, ja koska kh tiloihin ollaan haluttu pesukone varaus, on aikamoinen jumppa olemassa. Ja on. Hitto,kun pikkiriikkisiin neliöihin ei vaan tahdo mahtua tavaraa. Ei hemmeti.

Saunan,pesutilan lattia on ed.liian kostea,että päästäisiin laatoittamaan, mutta seiniä onneksi päästään jo tekemään. Ny hyvä, jo on aikakin.

Oessa on kuvaa, jossa valmistuneeseen asuntoon on uusittu enemmän, tai sitten vähemmän. Tai jossa keittiö on uusi, ja toisessa vaan sen ikivanha.

Asuntoja on 95 ja voi hyvää päivää,kuinka paljon erilaisia variaatioita on asunnoissa,ihan kaikesta.
 Minä pääsen näkemään poikkeuksellisen paljon,koska pyrin olemaan kaikkissa purkukatselmuksissa mukana. Tämä on loistava tapa päästä hahmottamaan myös tila, missä taloyhtö noinkuin yleisesti ottaen ihan oikeasti on.

Tämän kautta avartuu tietämys ihan eri tavallakin vain itsekseen miettimällä. Livetietoa, todellakin.Olen edelleen sitä mieltä,että tämä on mielenkiintoista.

Olen kesän aikana myös viettänyt  kesälomastani osan aikaa poikien kanssa aksatyömaalla. Miksi? Siksi?

Olen tuhannen utelias, ja haluan nähdä, mitä j a miten asia menee, toimii. Ja olen minä nähnytkin.

Tämä on niin opettavainen tarina,kuulkaas. Todellakin, ja enemmänkin. Pidän tästä.

Samalla arvostan tietenkin eri alojen  paikalla olevia ihmisiä ainan enemmän.

On kuitenkin jännä,että tässä sama,kuin musabisneksissäkin, niin harva osaa arvstaa niiden mustapukuisten duunia, ja suurempi osa arvistuksesta lankeaa työpöytien ääreen. Tilanteen pitäisi tasoittua, sillä ei ole toista ilman toista, eikä hyvää lopputulosta ilman sitä sujuvaa yhteistyötä, ja molempien puolien kovaa duunia.

Minun asuntoni on luovutettu, joten asiat  ovat  hyvällä mallilla. 

Jotenkin olen nyt paljon enemmän  hoodeilla,kuin tuossa toukokuulla,kun viimeksi päivitin. Kesäloma latasi hieman akkuja, jotka olivatten kyllä aika lopussa.

Nyt on hyvä.

Ensimmäinen koko rappu on nyt työn alla. Rappu, jossa asun. Yhteensä  yksitoista asuntoa. Seuraavasta rapusta yhteisessä linjassa on vielä kolme, neljässätoista mennään. Eri vaiheita, eri kokoisia, erilaisia kylpyhuoneita jo lähtökohditaan. Uudempaa,vanhempaa- märempää ,kuivempaa. Asujia meitä on, koskaan en kuitenkaan nettimaailmassa kerro tarkkoja specsejä- olisi tyhmää. Asujia on. Asukkaita ja osakkaita toki asiat aina kiinnostavat hieman eri tavalla lähtökohtaisesti, tietenkin.

Ei tämä nyt herkkua ole, sanon. Ja taas- minun osuuteni on kuukauden kuluttua valmis, loput seitsemän jatkavat siitä kuukauden eteenpäin. On siinä jätkillä hakkaamista.

Jos he tarttisivat apulaista työmaalle, voisin hyvin mennä kärräämään tavaraa päiväksi tai pariksi. Helposti. Olisi lystikästä. Usein kaikki sellainen on, mikä ei ole pakollista.

 Remonttihan muutoin etenee aikataulussa, mutta nuo saunaosastot. Siitä  idean saaneena järjestänkin saunaillan luonani töissä, koska siihen on mahdollisuus. Työmaallani on kahdet saunat,joten miehet ja naiset mahtuvat hyvin kaikki, ja samalla tulee hoidettua pienimuotoinen infotilaisuuskin, jos vaan ihmisiä kiinnostaa. Ideana hyvä? On, uskon vahvasti siihen. Se, kiinnostaako ihmisiä on toinen juttu, sen he saavat päättää ihan itse sitten. Mahdollisuuden tarjoaminen on jo liennytystä- ja itse ainakin pitäisin tuosta mahdollisuudesta.
Moni on tottunut lenkkisaunaan ja omaan saunavuoroonsa, ja nyt tulee  pitkä tauko  niihin. Miksi en järjestäsi,kun tämä asia kerran sopii työnantajallenikin? Kiitos  hänelle.
 Yritin yöpyä tyttäreni  luona,vietin kaupunkiviikoloppua ja testasin. Ei se ole minua varten. Miten maailma muuttuukaan, j a mielummin olen kotona lian ja pölyn keskellä kuin toisaalla. En olisi voinut uskoa,  että päädyn pitämään tuollaista ratkaisua parempana, niin vain kävi.

Kun katselen pihamaalle, voin vain arvostaa urakoitsijan tapaa ottaa tuotteet lava kerrallaan, ja huolehtia myös omasta vastuustaan ja siitä,että asianmukaisesti tietty aines päätyy vain ja ainoastaan yhdelle lavalle, että pihan oikeastaan ainoa sekajätelava on meidän käytösssämme. Jäte on kallista, todella kallista. Sen eteenpäin hoitaminen siis.
Kannattaa miettiä, minne raha urakassa hukkuu.
Mietin itse jo kuilujen valmistunmista ja parasta mahdolista vastinetta taloyhtiölle. Olen hieman ajatellut, että jos kuilut, raput valmistuvat kuukauden tai kuuden viikon välein valmiiksi, niin fiksuin ratkaisu olisi kasata hallituksen aktiivit ja yhden rapun aktiivit, ja aina rappu kerrallaan pestä itse nurkat.  Mielummin ne tuhannet eurot, mitkä  tulevat kustannuksina ylimääräisistä- ja lisäpesuista ja millon mistäkin, käytettäisiin lainan korkoon tai johonkin yleishyödylliseen, tai pidettäisiin kassassa. Kymmenen rappua on paljon. Ja yleiset tilat. odella paljon, sanon minä.
Tämän asian ajaminen asukkaille onkin toinen juttu,mutta jos jokainen antaa kaksi tuntia yhden kerran puolentoista vuoden aikana taloyhtiön hyväksi aikaa, ja tekee talkootyötä- se ei ole ihan kamalan paljon se. Mielestäni.

Mutta, mikä on yhdelle vähän, on toiselle ylitsepääsemätön asia. Ja se on  hyvä niin, jokainen tekee omat päätöksensä itse.

Yllätyksiä Eipä oikeastaan.
Saunan puku,pesu- ja saunatilassahan on valu tehty- ja nyt kuivatellaan. Rakennamme siis jo uutta- ja s e on aina hyvä asia se. Tuntuu,että joku nousee, ollaan voiton puolella- juna kääntyy parempaan suuntaan.
Kun eka kuilu on valmis, yleiset tilat ovat myös aika pitkälti ja juna jatkaa kulkuaan sen jälkeen. Sitten tulee pelkkää toistoa. Kh rakenteet ovat kutakuinkin samoja, ongelmat linjoissa toistuvat, pohja ja pintalaatan rakenne alkaa selvitä ja kutakuinkin samalla tavalla kavalasti on betonissa piilossa vesiputkia.  Kaikki selviää.

Yksi asia kerrallaan.

Mieleni on hyvä, olen iloinen, jos koko talo kestää- ja mikään ylätyksellinen putkirikko ei tule ja sotke kuvioita. Putkisto vetelee nimittäin ihan viimeisiäänja hyvällä tuurilla vaan päästään maaliin ilman suuria vaurioita ja  niistä koituvia suuria kustannuksia.
Pessimisti? Realisti, ja olen aina sitäpaitsi optimistinen.

Hallituksen kokous on tänään, viime viikolla oli työmaakokous numero neljä. Muutama helpohko asia on vaan esityslistalla, joten nopeita ollaan tänään.
Ilta  s e on kuitenkin,kun kotiin taas ehtii.

Narukerän pitäminen käsissä

Kotona on muoviseinää. Kotona on uusille sähköille tehtyjä läpivientejä- siis urakan mukaisia. Vielä ei ole vientejä ylimääräisistä töistä- joita tetätän. Kun ne roilotaan, on  asunto täynnä betonia.
Suussa maistuu pöly, ja iholta katoaa ihon oma rasvakerros- tällaista on elämä allergisena,astmaatikkona putkiremontin keskellä. Näin se menee.
Ei ole ihan juhlaa. Ei todellakaan.

Työmaalta unohdin eilen ottaa  mukaan akkukoneen,että saisin purettua eteisen seinän, mutta jos tänään? Se on sellaienikuisuusprojekti täsäs minulla, mutta ehkä se jonain päivänä tuosta kaatuu. Vaikka tänään? Edes osin?  Gyproc on helpompi edes yrittää ottaa ruuveista irti,,kun  lähteä moukaroimaan sitä kipsilevyä. Sen pölyn kanssa ei vaan voi olla, s eon tosi paha. On sitten hengityssuojia tai ei, ei auta.  Olen yrittänyt, siksi tiedän näin vahvasti.
Erehdyksen kautta  nämä oppii, minä mitään sanomalla opi.

Eni vikolla oln taas fiksmpi,ja tiedämme, mitä ja mitentuleekäymään tuolla saunaosastolla, ja mitä millaisiin pasumahdollisuuksiin pääsemme tontilel tulevien konttien kanssa. On paska tilanne,kun saunat ovat niin mräärt. On inhottavaa, kustannuksia lisäävää- ja raivostuttavaa muutenkin, kun aiataulussa emme pääse pysymään tuon märkyyden takia.
Tämä minun kuiluni on vlmis 21.6, ok- sitä en epäle. Seuraava nousu, joka lähtee kanssamme limittäin, lähtee 20.5 ( muistaakseni). Siinä nousussa on yksitoista asuntoa, sillä nousut ovat hteset kahdessa rapussa. Asukkaiden selvittäminen, kuinka paljon tänne meitä jää- määrittelee pesukonttien määrän/wc pyttyjen lukumäärän.  Astiatkin pitää päästä pesemään.Tietenkin. Osa   ( vai onko kaikki?)konteista on kuitenkin vuokrattava kolmen kuukauden sopimuksilla, ja siinä  ajassa tosellakin saamme jo saunat käyttöömme. Niin on kai sitten toimittava.  Tällä hetkellä meidän nousulamme on käytössä taloyhtiön yksi asunto, ja homma toimii ihan ok, sillä meitä on vain neljä. Yksi on taloyhtiön asunto, yhdessä ei asuta, yhdessä asuu vanha pariskunta ja sitten mie.  Seuraava on vaikea.

Tämän narukerän  pitäminen käsissä, asioiden jouhevasti eteenpäin juoksuttaminen on haastavaa- siksi varmaan siitä niin paljon pidänkin.  Se vaan on kovin mieluisaa.

olen edelleen hyvinkin sitä mieltä, että saamme tehdä tätä hyvien tyyppien kanssa. Asenne on se, joka ratkaisee. Osan  nimistä olen jo  oppinut, on mukava puhuutella työmaalla olevia miehiä nimeltä . Tuntuu  jotenkin  oikealta. Kuvittelen olevani tervetullut käymään kahvihuoneessa, minä en käy siellä kyttäämässä ja mittaamassa kahvitaukojen pituuksia, ei ole minun asiani- eikä mitään syytä moiseen.  Sujva yhteistyö on kuitenkin se, joka ratkaisee, mitä ja millainen tämä aikamme yhdessä on. Elokuuhun 2014 on aika pitkä aika. Kun  kesä on ohi, remontti siirtyy koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi itsestä. Sen jälkeen on hepompi toimia, kun vesi virtaa, ja omat tavarat löytävät taas paikkansa, ja työmaatoimistoa ei tarvitse liimata eteisen seinälle,kuten nyt. Siellä ne ovat- kaikkien asuntojen suunnitelmat. Ihan vain siksi,että näin kykenen seuraamaan, mitä tapahtuu, vastaamaan kysymyksiin- joita esitetään, olemaan kartalla. Inhoan ajatusta,etten tiedä jotain.Ei sovi minulle.
****
Monen asian kanssa on kuitenkin nyt tosi hyvin,olen iloinen siitä. Suuria takapakkeja?
Maa routii tänä vuonna ihan älyttömästi- onneksi helpottaa jo, piha-alue on ollut niin monttuinen,että sitä ollaan jouduttu tuumaamaan. Avamista,tasaamista, maan pois kaivamista- mutta kun piha-alue on tulossa PTS suunnitelmassa vasta joskus,ei kannata  uhrata kuitenkaan rahaa enempää,kuin pakollista nyt- mihinkään. Tehdä toki tarpeellisia ja vastaantulevia, piha ei sitä ole.  Kun halvalla ja pikaisesti  ei kannata tehdä, niitä remontteja on nähty, niitä on tehty. Monesta maksaa kalliin hinnan sitten jälkikäteen,kun joutuu tekemään uudelleen.

Taidan lähteä hakemaan kahvivettä tuolta alakerran tukikohdastani.

 Laadullisesti huonot  kuvat tällä kertaa, mutta niin on osin nuo paljastuvat näkymätkin viemäröinnin osalta. Vanhaa, puhkikulunutta. Sanon,että on jo aikakin tämän remontin, vaikka se edelleen ainakin allekirjoittanutta jopa hirvittääkin.
Ei tämä se maailman paras setti asumisessa ole, ei lain.  Ensi maanantaina alkaa huoneistojen osalta tuo purku, joka tarkoittaa mm.sitä,että poijat astelevat minun asuntooni puoli seiskalta. Karkaan sitä ennen kaiketi töihin!
Purkukatselmuksen yhteydessä saimme urakoitsilta muistilapun, kuinka toimia, ennen remonttia. Miten valmistella asunto remonttiin.
Tyhjennä eteinen.
Mieti eteisen  laput ja niiden korkeudet- jos roikkuvia- ja jos esmes keittiöremppa tehdään- kuten minulla.
Tyhjennä kylppäri ja wc tila tavarasta, muutoin niitä ei enää ole. Asukkaan pitää muistaa oma velvollisuutensa, silä kaikki tekemätön hidastaa  koko työtä- koko taloyhtiön osalta, oskaan kyse ei ole vain yhdestä asunnosta.
Tämä on ketjureaktio.
Tuuppaa johonkin nurkkaan itse itsellesi '' Postilaatikko'', jonne kaikki  talouteen saapuva posti voidaan nakata.
Suojaa omaisuutesi.  Tietenkin arvokkaammat pois silmistä- ja piiloon, sillä aina on vaara- vaikka kuink aollaan huolehdittu työmaan turvallisuudesta ja lukituksista,että jotain tapahtuu. Aina on.
Mieti sähkölaitteet. Pakastin, jos mahdollista,sulata.  Aina helpompaa. Samoin poistuu riski tuotteiden pilalle menemisestä- se  ei ole urakoitsijan vastuulla.

 Vaatteet on kimurantti juttu? Vaikka teippaat vaatekaappisi, niin kun betonipölystä on kyse, niin terve. Ei ole paikkaa, minne se ei mene. Rakenteiden raosta, alipaineen takia, mistä tahansa. Ei ole  kohtaa huoneistossa, johon pöly ei yllä.
Tärkeimmät asiattuon täihin, tai laitan ilmatiiviiseen laatikkoon, ja teippaan muovilaatikon reunat vielä. Silloin olen tehnyt kaiken voitavani ja suojaus toimii, muutoin ei.
Minua mietityttää kovasti ja eniten se,onko minulla ja sähkösuunnittelijalla kaikki ok? Muistinko kaiken? Mitä minä oikeastaan teinkään? Minne minä halusin ja mitä- se on helpoin asia, sillä olen piirtänyt todellakin tusseilla seiniin.
Mutta kysyinkö,muistinko silti?
Jos on mahdollista,ehkä en sittenkään karkaa töihin, vaan olen kotona, ja varmistan,että kaikki on kunnossa- ja vastaanotan poijat itse. Kuka tietää?

Tilannehan muuttui ihan kokonaan,sillä pätinkin jäädä kotiin asumaan remontin ajaksi. Miksi? Siksi.
Olen neljäkymmentäviisi vuotias, ja minulla ei kestä hermon edes oman tyttäreni luona asumista. Olen liian mukavuudenhaluinen ja itsellinen. Pystyn paremmin kontrolloimaan tehtyjä asioita, olemaan tarvittaessa paremmin saatavilla, ja varmistaa ettei typeriä infokatkoja tule.
Tilannetta helpottaa se,että olen asunut yhden remontin ja tiedän kuinka paskaa se on. Tämä on enää pikkujuttu, kuitenkin.
Minun asuntoni suurin tekeminen keskittyy sähköihin ja niiden roiloamiseen, ja senkin olen suunnitellut helpoksi. Se on se likaisin asia myös. Ei keittiön  rakentaminen kummoinen juttu ole verrattuna siihen,että Hilti uppoaa kaksikymmentä senttiä alaspäin omassa asunnossa. Silloin tietää olevansa.

Ennen kaikkea minua ärsyttää suuresti, jos olen itse jättänyt jonkun asian epäselväksi. Ettei iskuryhmä tiedä- mitä,kuink aj miten asia tulisi hoitaa. Silloin on aina vaara,että menee asia kurttuun ja sukat myttyrälle. Ja kenen syy? Haluaisin sanoa,että olosuhteiden,mutta joudun ottamaan peilin käteeni ja toteamaan,että ihan oma..
Ruutupaperilla on talouslaskelma, joka ei pidä paikkaansa. Onneksi kevät on hyvää,oikein hyvää aikaa paastota ja kiskoa vyötä tiukemmalle.
Remontointi on kallista. Raha kannattaa käyttää hyvin,kun sen tekee.
Kotitalousvähennyskannattaa muistaa käyttää- vaikka on erehdyttävää luulla,että jos yksinasuva maksaa 2000e tänä vuonna työn osuuksia erilaisista laskuista, niin saisi tuon saman hyödyn ensi vuoden verotuksessa. In your dreams.  Sivuilta kannattaa tsekata tuo kaava, itse asiassa hyötyosuus on siis tuo sivuilla mainittu 45%. Sanonko, mistä on kotoisin tuo asia!
Tarkkana saa olla, todella!
Senpä takia jokikinen työnosuudesta kertova kuitti ja lippulappu kannattaa pitää tallessa, ja liittää ilmoitukseen. Tai sitten- kun remontti on ohi, käydä verotoimistossa lasketuttamassa uusi prosentti itselle, ja ottaa tuo verohyöty sman vuoden aikana itselle käyttöön.
Itse käytän sen aina seuraavana vuotena.
Sitten mietitään, miksi harmaa talous kukoistaa, ihan ministeritasoa myöden.

Onneksi osakas on kuitenkin enemmän ja enemmän vastussa tekemistään.

Tuolta paras ja ajantasalla oleva tieto oikeastaan mihin tahansa kiinteistössä askarruttavaan asiaan.

Ohessa tuoreimpia kuvia.  Pari viime viikkoa on ollutniin täynnä yhtä ja toista,että hyvistä aikeista holimatta on se ollut aina tmä blogi,joka on jäänyt päivittämättä. Takana on ensimmäisen nousun  purkukatselmukset,  merkityty lisätyöt asuntoihin, valitut kalustaat ja  kellarissa tehtävt työt aika pitkälle on saatu valmiiksi. Oli kiva tulla eilen himaan, kun tajusi,että meillä toimii nyt tuo rappukäytävässä  liiketunnistimeen sidotut uudet valot. Oikein hyvä.

Näinä päivinä ,kun energiatehokkuudesta puhutaan paljon pitää tehdä ratkaisuja,jotka kertakustannuksena voivat olla himppasen kalliimpia, mutta jotka pitkässä juoksussa maksavat itse itseään takaisin. Ja, pitää ajatella hieman tuota asiaa muutenkin, vaikkei se takaisinmaksu niin kova olisikaan. Hiilijalanjälki, käyettty energia, kaikella on väliä. Kun päästään tuohon vesimittareiden asennukseen ja kaksihuuhtelu-pyttyyn, niin ensimmäisen kahden vuoden aikana on supermielenkiintoista nähdä- mitä tapahtuu vedenkulutukselle. Ainakin omassa taloudessani se tulee laskemaan. Jo sen takia, että keittiöön tulee tiskikone. Astioita riittää niin,että kone täyttetään täyteen ja tiskataan sen jälkeen- Minun taloudessani tämä tarkoittaa kerran viikossa pesua. Vesimäärä, joka menee- on paljon pienempi kuin se,että joskus -tunustan siis julkisesti- tulee tiskattua ne kahvikupit ja käytetty salaattilautanen kylläjuoksevalla vedellä. Kolmessa päivässä menee siis vähintäänkin se määrä noissa jo,kuin koneellisessa kerran viikossa. Fakta. Tuo kerrottuna viikoilla vuodessa on säästö jo aika iso.

Pienistä asioista tämä lähtee liikenteeseen. Muutos!

MInun kotonani on keittiön seinät jyrsitty, ja mietitään sähkösuunnitlemaa keittiöön. Sähkösuunnittelija on sanut paperrtit, ja hän pähkäilee,että mihin kohtaan sähköt asennetaan, että mikään ei näy. Missä ne kulkevat parhaiten piilossa? Minkä takana, minne upotetaan ja mitä. Laatta 60x60 ei annan nimittäin yhtään anteeksi mitään,eikä siihen tehdä turhia reikiä, laatta tarvitsee timantin.
Keskuspölynimurin poistot on rappukäytävään vedetty, koko rappu matotettu, ja piha tasataan karkealla soralla piakkoin, jyrätään ja ajetaan päälle hienompaa maa-ainesta. Näin ollen ympäristö siistitytyy, sillä voi hyvää päivää- kuinka paljon paskaa on kaikki paikat kantautuneet täyteen. Menee hermo yhdellä jos toisellakin.
Kun päästään rakennusaikaan, niin talossa on sekä normaali siivous,että perjantaisin urakoitsijan puolesta siivooja, joka on paikalla siinä rapussa,missä nuo  raksaduunit tehdään. Näin ollen meillä on mahdollisuus säilyä täyspäisinä. Ehkä.
Saunojen osalta on suunnittelu saatu valmiiksi,siellähän nyt siis tapahtui lennossa muutoksia, otka katsottiin tarpeellisiksi,  tai  voisiko sanoa nyt mahdollisiksi, koska tilanne oli mikä oli.
Hassua on se,että koko ajan tulee vastaan seiniä, jotka ovat erilaiset,kuin pipirrettynä kuviin on.
Koko ajan tulee vastaan kaikkea muuta,kuin mihin suunnitlemat ovat pohajutuneet. Hämmentävää, miten kirjattuna on niin paljon suorastaan väärää tietoa vuodelta 65.  Kun on kyse seinistä- niihin tehtävistä läpivienneistä, tai lattiarakenteesta, ja sen  olemisesta kaikkea muuta,kuin piirrettynä on- aiheuttaa se muutostöitä =  ylimääräisiä kustannuksia.
Vaikea yhtälö, jota joutuu toki selittelemään taloyhtiölle seuraavassa yhtiökokoukselle.
Mutta, tässä tullaan taas siihen,että kuitenkin itse uskoo ja luottaa siihen,että taloyhtiössä ihmiset haluavat ,että toimitaan, mikä on oikein. Kukaan ei halua, että tekemällä juosten kustua joku paikka -esmes saunatilat- tulee tehtyä huonosti, ja laatat irtoavat kolmen vuoden kuluttua. Se on taas kalliimpaa se.
***

Taidan mennä tänään kierrokselle tuonne alakertaan katsomaan, missä oikein ollaan menossa. Kuvantamaan tämänhetkisen tilanteen. Sitä enenn lähden hakemaan oman keittiön lattiani Tammer-Lattiasta. Suosittelen paikkaa lämpimästi. Palvelu toimii aina, tarvittaessa asennus- eikä koskaan mikään ole vaikiaa. Näin ainakin itse olen kaikkina näinä aikoina sen todennut. Olen käyttänyt tuota paikkaa niin työmaan kautta,kuin jo aikaisemminkin kotiini. Muualta en ole lattiaa hakenutkaan, ei ole koskaan ollut tarvis.

Juupa juu.  Aika paljon pitäisi saada pristettua lyhyeen aikaan. Olla tyytyväinen,kriittinen- mielummin yhtaikaa.

Muistuttaa kyselijöitä heille tärkeitä asioista purkukatselmuksessa, joka ensimmäisillä on siis 16.4.

Tarvitsetko sen korkeamman pöntön? Tartuntakahvan? Tarvitsetko lisää sähköpistokkeita? Haluatko paneelikaton?

Mukavuuslämmitys kylpyhuoneeseen ?

Oskarinoksa ?

Jokaiselle työlle-tuotteelle- niiden yhdistelmälle  on olemassa hinta, joka listassa on. Rasti ruutuun periaatteella voidaan todentaa tarve, määritellä tilassa paikka, ja joku asia liikahtaa. Eteenpäin.

Jokaisen työmaan varjopuoli,eli  epärehelliset ihmiset ovat löytäneet meidätkin.  Joudumme tehostamaan omavalvontaa, joka onneksi on helppoa,sillä talojemme muoto ja ikkunoiden suunta avittavat paljon.

Lisäksi se,ettei taloyhtiö ole kovin iso- kuitenkaan- ja on helppo todentaa taloon kuuluvat ihmiset ja he, joila ei ole mitään asiaa.

Joskus saattaa olla jopa sillä tavoin,ettei sitä väärinkäytöstä tarvitse etsiä edes omaa peää pidemmältä. Kaikki on mahdollista, senhän me tiedämme. Ovien lukitukset,oman ympäristön tarkkailu ja muutama oikein asetettu kamera takaavat aika paljon.

Lisäävät toki turvallisuuttakin. 

Typerää- ja valitettavaa, mutta tarpeellista, tuo kyttääminen. Kytätään sitten, sillä liian helpoksi ei kannata tehdä asioita.

Lähestyvä purkukatselmus

Minulla alkaa pian itselläni olla lähellä oman asuntoni purkukatselmus, jossa  sitten lääpikäydään urakoitsijan kanssa,mitä asunnossani tehdään. Kirjataan ylös.

Tsekataan työt,jotka urakkaan kuuluvat, ja sitten ne ylimääräiset. Minä olen jo pyytänyt itse oman keittiäni asennushinnan,joka ei ole vertailukelpoinen itsessään minkään kanssa, koska siihen samaan tarjoukseen olen jo pyytänyt sen, tämän ja tuon.  Näin ollen siksi en hinnoista puhu,sillä ei yksi yhteen olevia tarjouksia koskaan voi ollakaan. Sanon,että työ maksaa, ja kannattaa tehdä itse se, mitä voi- sanoin sen jo aikaisemminkin,tiedän. 

Olen nyt viikonlopun ajan aktiivisesti suojannut omai tavaroitani, karsinut ylimääräisiä, joita kyllä jo entuudestaan on vähän,sillä syksyllä pyöräytyin asunnossa ison- tavarat vaihtoon- operaation. Syksyn jälkeen en ole hankkinut mitään tilalle,koska tiesin remontin nyt keväällä alkavaksi.

JOkainen , päällysvaatteita jakäyttökenkiä lukuunottamatta tekstiilini on jo ollut  muutaman kuukauden ilmatiiviissä muovilaatikossa. Vaikka raskasta ja typerää onkin, sieltä ne kaivan joka aamu. Silityksen jälkeen aina siististi ne sinne viikkaan. Miksi? Olen astmaatikko, ja kaikkialta talosta jo kantautuva  betonipöly ei ole hyväksi. Se ei ole kyllä kenellekään, voin sanoa. Mitä lähemmäksi remontti etenee,sen tarkemmin kannattaa miettiä- mitä ja miten kotiaan suojaa,että pääsee myös seuraavassa vaiheessa hieman helpommalla. 

Jokaisena päivänä myös kotiin saapuessani ensimmäisenä pyyhin lattiat ja enen kuin astun kynnyksen yli- vaihdan sisäkengät, jotka ovensuussa odottavat.

Menee yli?

Noh,kun on  terveydellisiä haittoja itsellä olemassa, oppii olemaan aika tarkka.

Keittiöpurun tärkein asia nytkin on suojamuovien laittaminen ja rakennuspölyn imuroiminen saman tien,kun sitä tulee,  niin vauriot ja pölyn leviäminen muualle jää mahdollisimman vähäiseksi.


Rappukäytävän ylätasanteelle nappasin oranssilla raksateipillä ( ei jää jälkiä) pahvit kiinni lattiaan. Ensin purku siihen ja sitten kanto alas.

Kerrostalon ,edes kohtalaisen, siisteyden ylläpitäminen on tosi vaikeaa, eikä oikein tahdo onnistua, se on vaan todettava.  Tai sanotaan niin,että se vaatii hurjaa omistautumista asialle, ja siivoojien ''kädestä pitäen'' neuvontaa yhdessä jos toisessakin asiassa. J a hurjaa motivaatiota, varsinkin siivoojilta.

Toinen asia,minkä eilen muuten tajusin ( uskallan myöntää, vaikka kuulostaa tyhmältä ja lähden tänään selvittelemään asiaa), mistähän meidän taloyhtiäössä tällä hetkellä siivoojat laskevat siivousvetensä ja minne viemäriin sen heittävät ?

Tilanne on kuitenkin se,että saunaosastot on purettu, pesula on purettu. Viemäreitä ei ole ,minne isot vedet heittää- ja avaimet siivoojilla ovat luonnollisesti vain kapea-alaiset sarjoituksiltaan. Jaa, tämä on mielenkiintoista ja osoittaa taas sen, kuinka montaa asiaa joutuu pohtimaan.

Oli niin tai näin, koska minuun otettiin yhteyttä siivouksen tasosta ja asioista  siihen liittyen, otin itse yhteyttä siivousyritykseen. Hyvä, pieni yritys, jonka kanssa jokaienn asia on aina saatu hoidettua kuntoon. Tämä vallitseva tilanne ei ole helppo kenellekään. Pitää vääntää hyvässä hengessä, niin tämäkin ratkeaa.

Taidan lähteä laittamaan kahvin valumaan, saan ihastuttavan ystäväpariskunnan avuksi itselleni. Pitää olla tehokas, niin kaikki saavat nauttia vielä lauantaipäivästä  vapaalla,  naapuritkin hymyilevät vielä rappukäytävässä,kun tavataan.

Ei voi mennä pieleen.

Kun itse on puolikuntoinen, ei ihan  jaksa kaikkea sitä,mitä haluaisi.

Toisen työmaakokouksen pidimme  tiistaina, ja tilannehan ei ole huono. Yleisesti ottaen etenemme aikataulussa, nyt vain märät saunat, joita on kaksi- aiheuttavat hieman aikataulujen kanssa ihmetystä. Huoneistokohtaisia aikatauluja ei haluta muuttaa- eikä muuteta, joten meillä on mietinnässä korvaavien   sosiaalitilojen järjestäminen ensimmäisen kuilun ihmisille. Onneksi liki on muutama tyhjentyvä vuokra-asunto,jota voi miettiä. On oltava luova, ja mukautuvainen- muutoin tätä ei saa vietyä eteenpäin.

Nyt arkkitehdillä onkaksi tyhjempää phjaa edessä- ja mietitään kahta erilaista mallinnusta saunoihin. Hieman muutoksia, kun on mahdollisuus. Kahdelle pesutilalle ei ole tarvetta. Muutoksia saa tulla, ne on jopa suotavia. Muutoksilla voidaana parantaa myös tietyllä tapaa jopa yleistä turvallisuutta. Turvallisuutta myös pesutiloissa, luoda koko perheelle sopiva pesutila, jossa saunasta on  näkyvyys pesutilaan, jolloin vaikka lapset voivat olla  ammeessa. Pikku juttuja.On monta erilaista huomioitavaa asiaa. Aina, pitää vain muistaa nähdä ne kaikki.

Ensi tiistaina kokoontuu hallitus, asialista on pitkä, tässä kohti on hyvä myös naputella kalkulaattorilla summia yhteen, tämä alkuvaihe teetättää myös muutos- ja lisätöitä, sillä pohjien alta paljastuu kaikenlaista sellaista, minkä olemassaolosta ei vaan ollut tietoa, vaikka tutkittu on. Elämä yllättää.

Takapihan routiminen, tehdäänkö sille jotain? Kaivurit olisivat jo pihalla? Joka päivä tulee kysymyksiä ilmaan, ja joka päivä pitäisi osata päättää jotain.

Työmaakookouksessa saa ja pitää olla aika tarkkana. Pitää myös tyhjentää pää kaikesta jonninjoutavasta ja luottaa terveeseen järkeen. Kun koko ajan huolehtii siitä,että asiat tehdään oikein,eikä oikaista- ei voi mennä pieleen,

Pelko pois ja aikataulut uusiksi.

Nonni. Märkä on. Kuvista varmaan se on helppo todentaakin. Toisen talon sauna. Käytännössä se tarkoittaa sitä,että  aikataulut saunan ja peseytymistilojen osalta menivät kokonaan uusiksi, ja kertaalleen esitetty aikataulu ei millän pidä paikkaansa. No miksi? Urakoitsijan poikien suupielet riippuivat hieman alaspäin saunan kuntoa katsellessaan-aika surulliseksihan tuo näky kai voisikin tehdä.

Mutta, kun kerran on niin kunnolla märkä,että ei ole jossiteltavaa, niin käännetäänpä peli voitoksi ja kelkka toisinpäin.  Taloyhtiön saunahan on vanhakantainen, molemmilla reunoilla pukuhuoneet ja pesuhuoneet ja keksellä sauna. Yhtälö, jota en todellakaan tajua.

Mahtavaa- nyt tuosta muinaisjäänteestä päästään eroon- ja tämä, mitä tappioiksi luullaan j a hetkellisesti koetaan päästäänkin ihan erilaiseen lopputulokseen.  Nyt on mahdollisuus muuttaa tuo yhtälö sellaiseksi,että se palvelee tänä päivänä paremmin ihmisia. OIkein hyvä. Minä olen innoissani tästä.

Kun kerran saunan ja pesuhuoneen välinen  seinä on pakko kaataa ( kai nyt on,kun  maa alta kaivetaan pois), niin koko pohjahan saadaan tehtyä uudelleeen. Yksi sauna, yksi pesuhuone,yksi pukuhuone.  Niin minä näin nopsasti ajateltuna tietenkin  ehdottaisin.Taloyhtiön tavaroille kunnollinen varasto, ja toimiva paketti on valmis.

Viemärit on jo nyt kutakuinkin oikeilla paikoilla, ja pintavetoina tehtävät vedet ei  liikauta taloutta minnekään. Putkea ei mene enempää,kuin aiemmassa, vaan vähemmän. Kaksi sekoittajaa maksaa vähemmän kuin neljä. Tämä ei voi olla huonoa, vaan ihan parasta.

Nyt pitää vaan nähdä tila uudelleen, ja pikaisesti- sillä työmaakokous on ensi tiistaina.

Ei paljon mitään.

Innovatiivisuutta, mahdollisuuksia. 

Kylläpä miun päivästä  tuli nyt hyvä. Olen hieman kade,että tämä on toisen talon sauna,eikä meidän..

Nyt vaan nähdään,millaisen porukan kanssa ollaan tekemässä töitä. Nyt pitää nähdä mahdollisuus,eikä todellakaan olla automaattisesti esittämässä samaa ratkaisua,kuin mikä tuolla oli jo.  

Toki, tiedän olevani poikkeuksellisen  optimistisen näkökannan omaava,m muttei tuota nyt parkuakaan voi. Tuo on jo olemassaoleva tilanne,ei siihen vaikuttaa enää voi. Nyt vaan se, miten edetään, mitää niin hallituksen kuin kaikkien muidenkin osaamista,ammattitaitoa ja ennen kaikkea motivaatiota tehdä parasta mahdollista.

Nythän tämä vasta pääsi kunnolla käyntiin tämä remontti. Hyvä- oikein hyvä. Ja aurinkokin paistaa!

Niinhän mä luulin

 Varasin eilisen päivän sille,että otan oman keittiösuunnitelmani ja lähden etsimään laattoja. Helppoa on aloittaa aina RTV liikkeestä. Ihan paras paikka, ja palvelu ensiluokkaista. Jos mahdollista, haen maalini aina sieltä- laattoja en ole koskaan edes etsinyt. Nyt oli aika.
 Etsin,pengoin ja tuumasin. Mallasin suunnitelmani kanssa- ja mietin, mikä laajasta laattavalikoimasta olisi se, joka toteuttaisi unelmani. Sellaista ei vastaan tullut. Tuli paljon muuta hauskaa. Villejä unelmia ja hassuja haaveita- kuten tuo allaolevissa kuvissa oleva punainen kaappikokonaisuus. Mitä sen on väliä,että se on ehkä tarkoitettu kylpyhuoneeseen? Tuon haluaisin nähdä omassa eteisessäni.  Tai on mahdollista,että tuo tulee olemaan tulevan keittiöni väriläiskä. Parasta unelmoinnissa on se,ettei mikään mene koskaan pieleen. Nehän ovat omia unelmia ja kyse on omasta kodista. Kuka voi sanoa,että joku on väärin? Mikä voi olla väärin?

Minähän olin tehnyt päätöksen,että keittiöni tulee olemaan joko keltainen tai valkoinen. Laataksi olin  omien mielikuvieni  kanssa valikoinut tiiliskivimäisen. Miksi? Se tuntui oikealta, fiksulta tavalta toteuttaa keittiö- jota katsoisi kuitenkin useamman vuoden,kauan. 

Mitä pidempään kiersin sen enemmän masennuin. Tuntuu kuin olisin ollut tekemässä keittiötä jollekulle toiselle. Minä ja valkoinen. Tai keltainen. Ei se vaan ole se,mikä minut onnelliseksi tekee- pakko myöntää. Ja   kun tärkein päätös on ollut se,että teen kotia ja keittiötä itselleni,en myyntiin- oli pakko antaa periksi.

Minusta ei ole taittumaan suunnitelmaan. On pakko tehdä uusi.

Ajoin  jo entuudestaan tuttuun ja hyvään paikaan,eli Tampereen Laattakeskukseen.. Tuo paikka on tuttu työni puolesta.  Paikka on ulospäin paljon vaatimaton niin ulkoasulta  kuin sijainniltaankin.  Kuitenkin parkkipaikalla on poikkeuksetta aina paljon autoja, asiakkaita riittää- ja salaisuus löytyykin sisältä. Ammattitaitoinen hyvä henkilökunta, ja valikoima- joka on hyvinkin kattava.  Perinteisempää- uudempaa, valikoima- josta  löytyy  vaativampaankin makuun olevaa laattaa. Suositan vierailemaan tuolla.

Tuolla on helppo avautua,kysyä ja olla oma itsensä. On helppo kysyä  tyhmiä laatan kiillosta, laatan muodosta suorakaiteen muotoiseen keittiöön tai suosituksesta seinälaatan kooksi.

Pohtia yhteensopivuutta.  Jaksoin yllättävän kauan. Ihan siksi,kun tuntui sille,että on vaan pakko saada aikaana päätöksiä- ja kyllä ne syntyivätkin. 

Miksi minä yritän tehdä keittiötä muotilla, joka on hyvä? Joka on kiva, ja josta  pidän?

Ei, minä en halua tehdä sellaista keittiötä.

Haluan keittiön, jonka oviaukolla voin jokaisena aamuna ilahtua.  Olla onnellinen valinnastani, ja ihastella maailman kauneinta laattaa. Laskea paljaat varpaani lämitetyn laatan päälle, ja sivellä laattapintaa seinällä.

Pelastaa huonon päiväni sillä,että menen keittiöön ihastelemaan kätteni jälkeä.

Siksi valikoin tuon alla olevassa kuvassa olevan laatan,.MInun silmissäni se on maailman kaunein.

Juuri tuolle keittiöni tulee näyttämään. Nauratti,kun pysähdyin tuon kuvan eteen, sillä se riisui aika   tehokkasti aseista.
Sen tietää,kun sen oikean kohtaa. On turha pyristellä. Omia haaveitani minä olen toteuttamassa, ja tekemässä niistä totta.  Urakoitsija ja laatoittaja ei minua kyllä taputtele selkään ja kiittele, sillä tuo 60x60 vaatii aika suoraa seinää takaa, ja sitä ei  riitä tässä talossa.  Lattialaatan koko lienee 30x60 tai sitten ei.
Unelmistaan ei kannata luopua. Mie en voinut luopua,vaikka yritin. Ei kannata. Pitää vaan uskoa itseensä ja siihen,että tietää -mikä onnelliseksi tekee. Ei riitä,että on ihan kiva- ei todellakaan.

Tarjousten lukeminen ja hinnan miettiminen

Nyt,kun minulla on itselläni tarjous kädessäni joudun miettimään sitä. Kun minulla on haaveena teettää lisätyötä, joudun budjetoimaan niitä. Mikä on mitä ja misä olen valmis maksamaan? MIkä on budjetti, missä liikun? Miten voin mahdollistaa sen,että pysyn siinä? Mistä olen valmis tinkimään? Mistään? Mitä kannattaa tehdä samalla, mitä voi siirtää ? 

Ihan kuten ihailemani Marko Paananen sanoo( lainaan hyvin  vapaasti häntä tässä) '' älä tingi unelmistasi, vaan ole rohkeasti  jopa valmis  vaihtamaan tavarantoimittajaakin, jos tuntuu ettei metsä vastaa huutoosi''

Tuo oli todella vapaa lainaus, mutta  rohkenen silti hänen ajatustaanmukailla tuolla tavoin. Pitää uskoa siihen,että se, mitä haluaa- on mahdollista toteuttaa. 

Pitää olla vamis tekemään itse, vaatimaan laatua ja hyvää työnjälkeä. Omaan kotiin ja omiin unelmiin kannattaa satsata. Koti on tärkeä paikka.

Itse lasken, mietin ja tuumaan . Onko olemassa jotain sellaista, minkä itse voin hankkia? Jos on, maksaako se vaivan? Vie kuitenkin aikaa ja energiaa hakea tuotteita. Pitää olla rahaa sillä hetkelllä maksaa, tai höylätä korttia. Tarvitaan ihan fysiikkaakin tavaroiden,taakkojen kantamiseen. Mikään ei valitettavasti kulkeudu asuntoon itse. Mistä haluaa maksaa? Helppoudesta? Ehdottomasti avaimet käteen periaate silloin.

Jos kykenee,pystyy ja osaa tehdä itse jotain kannattaa sekin  keino käyttää.  Minä olen ratkaissut asian niin,että käytän  aikani ja tarmoni purkamiseen. Sen osaa kuka tahansa, sen ei tarvitse edes olla hallittua ja siistiä. Vaatii vain aikaa,energiaa ja muutaman ylimääräisen käsiparin. Sisällytän omaan tajoukseeni mielummin vain rakentamisen, jolloin koen, että käytän rahani kustannustehokkaasti. Maksan mielummin muutaman rahan enemmän kunnollisesta kivitasosta, kuin laminaatista. Säästän purkamalla.

Toki. Tolkku on hyvä pitää takataskussa, ja kannattaa pysyä kaukana käyttövesistä ja sähköistä. Säästetty euro on  yhtäkkiä iso vahinko, jos ei pidä varaansa.

Vanhakantaiset talkoot ovat edelleen kovassa huudossa, ja niihin uskon minäkin. Voi toki olla,että talkoilen ihan itsekseni, mutta ei silläkään sitten ole väliä.

Saadakseen jotain on tehtävä paljon. Saadakseen paljon on tehtävä ihan älyttömästi, oltava valmis likaamaan käteensä ja hieman kompuroimaankin välillä.

Aktiivinen saa olla

Meillä on aika siisti työmaa, on pakko sanoa. Se ei harmita ollenkaan.  Tilannehan on se,että aika nopeasti sotkuinen työmaa kääntyy itseä vastaan, ja mikään ei toimi. Työt hidastuvat,työtapaturmia syntyy ja asukkailla menee hermo. Niihin asioihin emme joudu kompastumaan täällä. Ei ollenkaan. meillä on vaantasaisesti epämukavaa,kuten helposti voi uskoa.

Kun itse on taas muutaman vaparin jälkeen takaisin duunissa, ei ole päivittäistä huolta metelistä edes.

Kaivanto pihalla etenee,  putkia siellä,putkia täällä,jatkoja,ja mutkia.  Papereita voisi taas vilkaista ihan mielenkiinnon vuoksi, mutta se vaatii päivän,että jaksaa keksittyä- ja että on aikaa ymmärtää lukemansa, katsomansa. Vaatii se myös tahon, joka hieman avaa kuvissa näkyviä asioitakin, ettei vain  itse kuvittele ymmärtävänsä enemmän,kuin tekeekään.

Aika moni asukas kysyy,että eikö voisi aikaisemmin aloittaa heidän asunnostaan? Mikä minä olen aikatauluja muuttamaan,niihin puuttumaan. Ainoa, minkä voin- on neuvoa asukkaita ottamaan yhteyttä urakoitsijaan, kertomaan- milloin aikoo poistua asunnosta, ja mitä siellä voi tehdä jo aikaisemmin- jos on tyhjiä päiviä jostain syystä. Jos jossain aiotussa tulee odottamaton  viivästys- että päästään täyttämään päivät työllä. Parempi kuin vain yrittää ohjailla ihmisiä aina ottamaan yhteyttä oikeaan tahoon.

Aktiivinen saa olla, pitääkin olla- se lienee tässä kohden myös hallituksen rooli. Mitä enemmän hankkii tietoa,sen parempi- mitä enemmän tietää-sen rauhallisempi itse on. Vaikka pitäisi tietää paljon, pitää taas ymmärtää-ettei kaiken tietäminen ole tarpeen. Sitä varten on olemassa ihmiset, jotka ovat palkattuja hoitamaan tätä. On turha kuvitelle ja paukutella henkseleitään leikkimällä älykköä ammattilaisten joukossa. Varsinkin,kun hallitus koostuu maallikoista.

PItää tehdä parhaansa.

Pitää jaksaa kysyä paljon, ihan reilusti- vaikka tietää ajoittain näyttävänsä typerältä- ja kuulostavansa myös. Olettaa ei kannata mitään. Ja nolostua ei voi - pitää vaan reilusti nauraa itselleen, kovettaa hieman nahkaansa.

Ja pitää jaksaa. Jaksaa ja jaksaa.Hallituksen roolitus on kuitenkin se,että jos leikkiin on lähtenyt, niin puolitoista vuotta on sitoutunut olemaan skarppina. Meillä on enää vuosi ja viisi kuukautta jäljellä.

Ei paljon mitään.

Juuri tänään puhuin isännöitsijän kanssa, ja tuumasimme seuraavaa kokoustamista. Riittävän tiheä kokoustaminen  remontin tiimoilta pitää koko  hallituksen virkeänä, tietomäärän kaikilla tasaisena, ja myös ajantasaisena. Taloyhtiätä kohtaan on myös reilua, että on koko ajan ajantasalla oleva talous olemassa, ja reaaliaikaiset  tiedot lisäkustannuksista erilaisten lisätöiden  tiimoilta.

Turha remontin jälkeen on itkeä, jos on lähtenyt lapasesta.

Kun muutaman päivän nukkuu kellon ympäri, niin kummasti jaksaa taas olla kiinnostunut kaikesta itsekin  enemmmän.

Suunnitelmaa ja värimaailmaa.

Suunnitelmien takana Nina Haapa Keittiömaailmasta. On ollut helppoa kuin heinänteko hänen kanssaan.

Tuota/tuollaista laattaa nyt metsästän. Vinkkejä?

Valoa, voimaa ja avaruutta. Teen keittiötä itselleni ja omiin tarpeisiini,en siis myyntiä ajatellen. Tuonne olisi mahtunut paljon enemmänkin kaikkea, mutten halua.

Keittiö heittiö

 Koska huomenna on aika keittiösuunnittelijan luo, on aika heittää keittiö eetteriin nykyisyydessään. Se on siis alkuperäinen,todellakin.

Maalia on välitila saanut, ja valkoista otepohjaa kaapinovet, ja uudet nupikat. Muovimattoa olen kuorinut tuolta jo pari kerrosta, ja tuo ällöttävä kamala ruskea on se viimeinen. Sekin pitäisi sieltä nostaa ylös. Lattiaksi ajattelin klinkkeria, laattaa-jotain. En  tiedä. Laminaatti se ei kuitenkaan tule olemaan,keittiöön se ei vaan mielestän  sovi. Tai ei siis minun keittiööni.

Laatalla tulee olemaan suuri merkitys  ainakin vielä mielikuvissani oman keittiöni seinillä, huomisen jälkeen voi olla tilanne ihan toinen ja kaikki eri tavalla.

Olen edelleen kahta mieltä, ja tuumaan kuinka tuolla toimin. Joko kahdelle puolelle seiniä työtilaa-kaapistot, ja väliin jää kapeampi tila, tai sitten selkeä L-malli.

Vaikeaa on. Tosi vaikeaa. Suurin kysymys on kylmälaitteet ja nimenomaan pakastin ja sen sijoittaminen, jos keittiö on L.

Minä olen kuitenkin  pikkuasioihin tyytyväinen. On ihastuttavaa,kun keittö nousee oikealle tasolle ja  90 cm korkeudelle. Nyt näinkin pitkälle tuo on aika ilkiää,tuo tiskaaminenkin.

Elementtien saumat -raot-kanjonit-on järkyttävät,eikä tarvitse miettiä- miksi on varpaat siniset koko ajan. PIhalta asti  puhaltaa aika hyvin. Miten tuo masstaaan? Mikä on kätevintä? Nythän se on edessä ihan joka huoneessa, sillä listat poistuvat. Koska asuntoni on pääty, minulla ei ole yhtään ainutta lämmintä seinää- kaikki ovat kylmiä, ja milloin tuulee etelästä- milloin pohjoisesta, mutta aina pihalta saakka. Valulla? Uretaanilla? Millä? Onneksi itse ei tarvitse tuota tietää. Jos uusisin lattiat, nostaisin maton sen  viisi senttiä seinälle, sitten sähköjohdotukset uudet ja lattialistat. Olisi kaikkein kätevin.

Huomista odotan innolla. Aika monelle muullekin on taloon  tulossa uusi keittiö. Pitäisi löytää paikka,jonne saisi näkyviin noita suunnitelmia, olisi kiva. Niistä voisi jokainen samalla poimia ideoita itselleen. Nähdä mikä voisi toimia itsellä., tai mikä ei.


Missään vaiheessa oma keittiöni ei siis ole ollut toimiva, vaan ihan kamala. Olen kuitenkin narisematta tyytynyt tähän, koska olen halunnut uusia sen myöhemmin. On tullut tärkeämpia asioita ensin. Kuten lapset ja heihin liittyvät. Aika aikaansa, nyt on tämän aika.