Aika paljon saa aikaa menemään, kun keskittyy tähän. Oma työ,ja tämän aiheen tiimoilta tulevat puhelinsoitot,meilit ja hoitamattomat asiat kyllä arkea ja omaa elämää aika napakasti sotkevat.
Päiväsaikaan palavereissa istutut tunnit ovat mahdollisia loistavan työnantajan takia, ja sen,että olenpahan aina paljon ennen kukonlaulua töissä,että saan omani hoidettua. Työkone kulkee kyllä kotonakin. Sitoutua tähän saa,ei tätä vasemmalla kädellä voi tehdä. Eikä kannata, kyllä sen edestään löytää.
Kyllä tähän energiaa saa menemään.
Nyt kun ollaan oikein alussa alussa, yrittää itse lukea ja päntätä papereita,että osaa,muistaa ja kykenee. Tietää.
Minähän olen rehellisesti kiinnostunut tästä,olen vuosikaudet nyt tehnyt smankaltaista, liittyen siis kiinteistöön ja ison kiinteistön hoitoon ja huoltoon ja isännöintiin. Tämä ei ole ihan vieras alue, ei miltään osin.
Silti parasta kaikessa on aina ihmiset. Ihan jokaisessa hommassa. Kaikki kohtaamani. Niin tässäkin.
Miusta on kiva tavata huomenna urakoitsija, lätkäistä lista kysymyksiä nenän eteen.
Koska? Miksi? MIlloin? Minkä takia? Eipäs? Juupas?
Ja alusta ja uudelleen.
Niin kauan pitää vääntää,että saa vastauksen, jonka ymmärtää.
Näen tämän edelleenihan vain mahdollisuutena,enkä hankaluutena. Tilaisuutena monelle.
Asialle,tapahtumalle,ihmiselle.
Parhaimmillaan tämä luo taloon yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja pahimillaan painitaan pihamaalla.
Kaikki järjestyy,kun ihmistä ja inhimillistä otetta ei unohdeta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti