tiistai 29. tammikuuta 2013

Kokousmemon purkaminen

Taloyhtiö kierretty, aikataulutukset tarkistettu.  Nämä ensimmäisen aallon asiat on kuta kuinkin hallinnassa nyt. Muutama iso kompastuskivi  toki on, kuten muutaman lukon sarjoitukset. Ne on tehtävä avainlukulistan kautta ja isännöintitston kautta, muu ei auta. Siinä kestää- minkä kestää. Tarpeiden selvittäminen, kuka tarvitsee ja mitä- on hieman vaiheessa. Sen aiheen tiimoilta voi hyvin hieman katsella itseään peilistä.  Inhimillistä tämä kaikkki kuitenkin on, joten ruoskia ei ketään kannata. Mitä se hyödyttäisi?  Paras kuitenkin aina myöntää,että enemmän olisi voinut tehdä ja jo aikaisemmin.
Nyt olemme silti tässä. Näillä mennään.
Lappuja siellä, ja lappuja täällä. Lappuja kaikkialla. Onneksi lasioviin mahtuu paljon tavara, ja kyllä sitä siihen tuleekin. Jatkuvasti,koko ajan ja kaiken aikaa.
Oli mitä tahansa, niin remontin keskellä asuvat ihmiset eivät saa kokea,että he eivät tiedä, heille ei kerrota. Puhutaan ihmisten kodeista, kaikkien kuuluu tietää.

Piha-alue alkaa muodostua aika äkkiä jo erinäköiseksi. Näppärää on toki se,että kun  aamulla siirsin oman unohtuneen fillarini telineestä autokatokseen turvaan , ja  töistä palatessani  autokatokseen paikalle peruuttaessani niin tööttäsin tietenkin fillarini hieman solmuun.
Ja miulla on peruutustutka. Miten se on mahdollista?
Sillä lailla.
Vaurioita syntyy, ja sählätessä tapahtuu. Nyt jo naurattaa,eikä ihan vähän.

Hallitus toimii hyvin yhdessä, hallitus on aika nuori. Sekoitus vähän ja kauan asunutta, nuorempaa ja hieman varttuneempaa. Hyvin toimii. Välit ovat helpot, näin ainankin itse tämän tässä kohden näen, muttta remontin päättymiseen on kuitenkin reilu puolitoista vuotta.
Pyrimme nauramaan paljon yhdessä,ei tätä muuten jaksa, ihan oikeasti.

Josko kokousmuistion kirjoittaisi ja jatkaisi sitten taas. Muutama meili vielä suunnittelijoille, ja kokousmemon purkaminen,ettei asiat unohdu.
Sitten voi jo nukkua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti