maanantai 18. helmikuuta 2013

Krouvisti vaan

Tänään työmaapalaveri. Viime viikolla oli aloituskokous, johon en päässyt. Paikalla oli toinen hallituksen jäsen. Tämä onkin se, mihin pyrimme- jokaisena kertana joku meistä olisi paikalla . Pääsääntöisesti tämä tarkoittaa minua, tai sitten rouvaa, joka ei ole enää työelämässä mukana, ja  päivällä kotona. 
Vuorottelullakin saadaan aikaan tunne,ettei tämä vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta muodostu taakaksi kuitenkaan,eikä kiristä omaa arkea liikaa.


Nämä ohessa olevat kuvat on siis otettu keväällä,kun muutin.  Taisi olla v. 2008 Mainiot värit!  Minä olen pala palata purkanut keittiötä näinä vuosina. Sinnikkäästi  aina silloin,kun talkoolava on keväisin ollut pihalla.
Kokeillut kylmälaitteille erilaisia paikkoja, j a miettinyt minne ne remontin jälkeen sijoitan. Minne paistaa aurinko, ja minne halan hellan.

 Nämä yläkaapit on yhä paikoillaan, olen siistiyttänyt ilmeen nykäisemällä valkoisen halvimman mahdollisen maalin päälle, vaihtanut nupit,ja välitilassa näkyvän kontatimuovin nykäissyt pois. Krouvisti vetänyt pintaa burgundinpunaista Luja-maalia. Toimii.

Nyt tulevaan keittiöön en halua kaappeja ylös asti,sillä ei minulla riitä padat ja kattilat, enkä pidä  näe tarvetta sille. Olen tekemässä keittiötä itselleni ja omiin tarpeisiin, en siin- että ajattelen myyntiä, ja sitä, mikä miellyttäisi tässä ketään muuta. Vähemmän on enemmän - s e on ajatukseni. Samoin se,että keittiön toiminnot, korkeudet on mietitty valmiiksi ja hyvin.  Kaapit aukeavat viisaasti, ja alakaapit onkorvattu kaikki vetolaatikoilla. Keittiö on ehdottomasti irti lattiasta ilman sokkeleita puhtaanapidon, esteettisyyden takia. Myös siksi,että kumartele en, ja näin voin myös saada aikaan kauniin yhtenäisen lattian, joka on  myös  keittiössä kunnolla puhdistusta kestävä, ja mahdollisesti seinälle nouseava, hieman samalla periaatteella kuin kylpyhuoneessa  seinälle nouseva laatta.  Olen nyt nimittäin keittiön kaapistojen alapohjia irroitellut, ja kun vastaan tulee kaikki se, mitä alapohjaon kerännyt vuodesta 65 lähtien, niin sanonko mitä? Jaiks.

 Oikeassa reunassa oleva oviaukko menee siis kylpyhuoneeseen, ja nythän sitä ei ole enää olemassakaan. Sen olen muurauttanut kaiken taiteen ja sääntöjen mukaan umpeen ja kylpyhuone on  vedeneristetty ja laatoitettu.
Toimii systeeminä.  Oviaukosta nimittäin heti sisälle tuohon mentäessä minulla oli / on wc istuin. Ei ollut kiva. Ei.  Osissa asunnoissahan kulku on peilikuvamainen, kun keittiö onkin etupihan puolella, ja perimmäinen huone onkin makuuhuone.

Tämä hellamalli oli sellainen omituisine vastuksineen ja toimintoineen,ettei sähkömieheni ollut urallaan ennen tavannut.

lattialla minulla on ollut  keittiössä kolme kerrosta muovia. Nyt on enää jäljellä se viimeinen muovimattokerros. Puhtaaksihan sitä ei ole saanut tietenkään enää aikoihin, ja koska kuitenkin  pieni määrä liimaa pinnassa on toisista kerroksista, jalanpohjat tuntuvat joka askeleelle tarttuvan hieman kiinni.
Keittiössä kuljetaan mielummin sisäkengillä.

Koska tämä keittiö  nielee määrän x rahaa, niin olen sitä vain siirtänyt ja siirtänyt- odottanut tätä putkisellaista tapahtuvan yhtaikaa.
Jotenkin tuntuu,että on kannattanutkin odottaa.

Mutta nyt tämä kevät etenee silä tavoin,että kesällä keitän jo kahvit uudessa keittiössäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti