Kuinka märkä?

Niinhän se on,ettei koskaan mikään mene ihan,kuten määrä on. Kaiken tekeminen olisi hurjan paljon helpompaa aina ilman ihmisiä. Jos talo olisi tyhjä. Tottahan tuo on.  Jos kaikkki yhteiset varastot saisi tyhjennettyä heti, ja olisi vain työmaa, kuin tyhjä arkki, mitä työstää. Nyt näin ei ole.

Me etenemme hissukseen,   yksi kohta ja kolo kerrallaan,riisumme varaston jonkun asian tieltä, ja siirrämme sieltä tavaraa toiseen. Yhtälö toimii jonkun aikaa,kunnes  lakkaa toimimasta. Tavaraa liikaa, ja sisätiloja liian vähän.

Talviaika-mikään aika  on kurja kärrätä pihalle niitä arvokkaimpia fillareita, ja kaikkien eteiseen ei omaisuutta mahdu laatikkotilkulla. Fillaria ON työläs kantaa puoli vaikka kolme kuukautta kolmanteen kerrokseen. Toki, ei mahdoton ollenkaan-eihän siitä ole kyse.  Pikku juttuja, joita yrittää saada kuta kuinkin tyylikkäästi alta hoidettua pois, muistaen hyvä tavat ja tiedotuksen merkityksen. Sillä tavoin saa paljon anteeksi, yllättäviäkin asioita. Ei ole oikeasti tarkoitus aiheuttaa mielipahaa  koskaan kenellekään.

Tämähän pätee duunissa kuin duunissa, tämä ei siinä poikkea millään tavalla mistään.

On työajat, käytöstavat ja soppari. Siinä se. Ja sitten on ihmiset.

Sitten tulee se kaikki,mikä tällaiselle on niin ominaista. Yllätykset. Ja aina vain isonee,mitä  vanhempaan taloon tullaan. Ei muuten 60-luvulla piirrelty kuvia ihan samalla tavalla,kuin mitä nyt. Ollaan jo huomattu. Jos kuvien todellisuus on tätä, niin pihalla koneen raapaistessa huomataankin,että ei ole. Minkä sille voi? Kenellekään ei oikein voi kiukutella.

Tai jos kaato vaatii yhden kaivon tekemistä väliin lisää , on se pakko tehdä lennossa, ja sillä hyvä.

Mitä ja millaiset liitokset on kaupungin viemäriin, ja kuinka ne on viisasta tehdä- sen näkee,kun maa on auki,ei paperilla.

Tylyä?

On kai, mutta jos kuva ja todellisuus ei vaan kohtaa, niin s e on myös ainoa keino todentaa tilanne. Mikä siinä auttaa? Ja tilanne on se,että näitä tulee vastaan varmaan monessa kohden. Aikataulut tulevat olemaan toinen asia. Jos ja kun kylpyhuoneista osa on märkiä, niin aikataulut eivät pidä. Miten ne voisivatkaan, jos kh kuivuu vaikkapa kuukauden? Suuri osa piikataan toki ylös, ja se vähentäää kuivumisaikaa, kun viemäröinti tehdään, mutta silti. Realiteetti, joka kannattaa ottaa esille infotilaisuudessa. Aikataulua ei ole laadittu yllätysten mukaan kuitenkaan. Taloyhtiössä on yhdeksäntoista alkuperäisessä kunnossa olevaa kylpyhuonetta. Realismia on ajatella,että se tarkoittaa yhdeksäätoista märkää kylpyhúonetta.  Voisi melkein sanoa,että tuo on  fakta. Kysymys kuuluukin, että kuinka märkää?

Henkilökohtaisesti en valita. On pakko jopa sanoa,että tämä on oikeasti kivaa. Mitä enemmän tapahtumia,sen parempi. Nenässä kyllä  jo tuntuu betonin tuoksu,kun tulee himaan, ja  koska olen keuhkosairas, niin kotona ollessa, ja kotoa poistuessa taidan laittaa pyyhkeen kynnykselle. Se tukkii isoimman raon. Korvausilma tule toki postiluukun kautta, mutta tuolla tavoin voi olla,että tilanne helpottuu hieman edes. Keuhkoissa tuntuu nyt jo oleminen, mutta sille ei mahda minkään. Tämä tiedettiin, ja tämä on realiteetti. Nämä ovat näitä. Betonia piikkaamatta ei tätä remonttia tehdä.

Jokaisena aamuna on lisäksi inansa valoisampaa, joten kun menemme kohti kevättä- kaikki jotenkin helpottuu. Ihmiset liikkuvat enemmän, viettävät enemmän aikaa pois kotoa, ja pääsevät irti neljästä seinästä.  Kuukauden päästä moni ei edes huomaa kontteja pihalla, vaikka ne nyt pistävät silmään. Tai edes tajua,etä on jotenkin outoa,että aamulla lähtiissä voi kulkea etuovesta sisälle, ja  duunista palatessa joutuukin kiertämään kellarin kautta.

Ihminen on sopeutuvainen. Onneksi.