Tylsää on se,että pikkukamera,jossa kuvat ovat- on kateissa.Toivottavasti tulee jostain vastaan, helpottaa elämää paljon. Viikko sujui , ja meni nopeati. Tein yhden päivän himassa niitä etätöitä, samalla oli hyvä arvioida itse meteliä,mikä täällä syntyy ja on. Mitä päivän aikana tapahtuu.
Jos olisin enemmän kotona, päässäni olisivat aina nämä. Koko työpäiävn mittainen rytyytys on aika kova korville,eikä sen vaikutuksia kannata väheksyä. Samalla oma pinnakaan eikiristy niin kovasti. Jos ei noita, niin vähintäin laadukkaat tulpat. Huonotkin tulpat ovat paremmat,kuin ei tulppia ollenkaan. Jos kymmenen viikkoa jytistetään kuilussa, niin juttu on sellainen,että kyllä itku voi päästä moneen kertaan ja usko loppua. Kannattanee miettiä keinoja, joilla omaa oloa voi helpottaa. Tai entä jos on lapsia? En päivääkäään antaisi omieni olla ilman suojia. Tämä koskee siis sitä kohtaa,kun omassa rapussa tehdään töitä ja on itse samaan aikaan paikalla.
Meteli saa hermon kiristymään aika nopeasti.Ja kuulon aleneminen ei ole pikku juttu sekään. Onhan se kiva että kuulee vielä jotain remontin jälkeenkin.
Ensi viikolla tehdään timantilla läpivientejä rappukäytävässä uusien sähköjen nousuille. Onneksi olen kotoa pois ne päivät. Teen taatusti koko päivän töitä. Timantti on onneksi siistiä tekemistä, mutta meteli on aika huima,jos sattuu vaikka oman oven takana olemaan.
Taidan lähteä töihin, ja toivon löytäväni pikkukameran työpöydältäni paperipinon alta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti