lauantai 23. maaliskuuta 2013

Lähestyvä purkukatselmus



Minulla alkaa pian itselläni olla lähellä oman asuntoni purkukatselmus, jossa  sitten lääpikäydään urakoitsijan kanssa,mitä asunnossani tehdään. Kirjataan ylös.
Tsekataan työt,jotka urakkaan kuuluvat, ja sitten ne ylimääräiset. Minä olen jo pyytänyt itse oman keittiäni asennushinnan,joka ei ole vertailukelpoinen itsessään minkään kanssa, koska siihen samaan tarjoukseen olen jo pyytänyt sen, tämän ja tuon.  Näin ollen siksi en hinnoista puhu,sillä ei yksi yhteen olevia tarjouksia koskaan voi ollakaan. Sanon,että työ maksaa, ja kannattaa tehdä itse se, mitä voi- sanoin sen jo aikaisemminkin,tiedän. 
Olen nyt viikonlopun ajan aktiivisesti suojannut omai tavaroitani, karsinut ylimääräisiä, joita kyllä jo entuudestaan on vähän,sillä syksyllä pyöräytyin asunnossa ison- tavarat vaihtoon- operaation. Syksyn jälkeen en ole hankkinut mitään tilalle,koska tiesin remontin nyt keväällä alkavaksi.
JOkainen , päällysvaatteita jakäyttökenkiä lukuunottamatta tekstiilini on jo ollut  muutaman kuukauden ilmatiiviissä muovilaatikossa. Vaikka raskasta ja typerää onkin, sieltä ne kaivan joka aamu. Silityksen jälkeen aina siististi ne sinne viikkaan. Miksi? Olen astmaatikko, ja kaikkialta talosta jo kantautuva  betonipöly ei ole hyväksi. Se ei ole kyllä kenellekään, voin sanoa. Mitä lähemmäksi remontti etenee,sen tarkemmin kannattaa miettiä- mitä ja miten kotiaan suojaa,että pääsee myös seuraavassa vaiheessa hieman helpommalla. 
Jokaisena päivänä myös kotiin saapuessani ensimmäisenä pyyhin lattiat ja enen kuin astun kynnyksen yli- vaihdan sisäkengät, jotka ovensuussa odottavat.
Menee yli?
Noh,kun on  terveydellisiä haittoja itsellä olemassa, oppii olemaan aika tarkka.
Keittiöpurun tärkein asia nytkin on suojamuovien laittaminen ja rakennuspölyn imuroiminen saman tien,kun sitä tulee,  niin vauriot ja pölyn leviäminen muualle jää mahdollisimman vähäiseksi.


Rappukäytävän ylätasanteelle nappasin oranssilla raksateipillä ( ei jää jälkiä) pahvit kiinni lattiaan. Ensin purku siihen ja sitten kanto alas.

Kerrostalon ,edes kohtalaisen, siisteyden ylläpitäminen on tosi vaikeaa, eikä oikein tahdo onnistua, se on vaan todettava.  Tai sanotaan niin,että se vaatii hurjaa omistautumista asialle, ja siivoojien ''kädestä pitäen'' neuvontaa yhdessä jos toisessakin asiassa. J a hurjaa motivaatiota, varsinkin siivoojilta.
Toinen asia,minkä eilen muuten tajusin ( uskallan myöntää, vaikka kuulostaa tyhmältä ja lähden tänään selvittelemään asiaa), mistähän meidän taloyhtiäössä tällä hetkellä siivoojat laskevat siivousvetensä ja minne viemäriin sen heittävät ?
Tilanne on kuitenkin se,että saunaosastot on purettu, pesula on purettu. Viemäreitä ei ole ,minne isot vedet heittää- ja avaimet siivoojilla ovat luonnollisesti vain kapea-alaiset sarjoituksiltaan. Jaa, tämä on mielenkiintoista ja osoittaa taas sen, kuinka montaa asiaa joutuu pohtimaan.
Oli niin tai näin, koska minuun otettiin yhteyttä siivouksen tasosta ja asioista  siihen liittyen, otin itse yhteyttä siivousyritykseen. Hyvä, pieni yritys, jonka kanssa jokaienn asia on aina saatu hoidettua kuntoon. Tämä vallitseva tilanne ei ole helppo kenellekään. Pitää vääntää hyvässä hengessä, niin tämäkin ratkeaa.

Taidan lähteä laittamaan kahvin valumaan, saan ihastuttavan ystäväpariskunnan avuksi itselleni. Pitää olla tehokas, niin kaikki saavat nauttia vielä lauantaipäivästä  vapaalla,  naapuritkin hymyilevät vielä rappukäytävässä,kun tavataan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti