Ja niin kuin näkyy, on siinä mötkäle poikineen, mikä sieltä nousee,ettei reikäkään kymmenessä minuutissa synny.
Tekeminen aiheuttaa myös sen,että rappukin on sen näköine, ja vaikka luuttua heilutellaankin päivän päätteeksi,ei se todellakaan vastaa siivousjälkeä-mutta siitä tasosta eikukaan myöskään urakoitsijalle maksakaan.
Pesin rapun, tulin hyvälle tuulelle. Uskon,että muutkin. Aikaa meni kahdeksan minuuttia.
Kannatti.
Keittiömaailman ihmisen kanssa kävimme taloyhtiön omistaman yksiön keittiötä läpi, ja tuumailimme sen suunnitlemia, huomenna on vuorossa kerhohuoneen simppeli keittotaso, joka nykäistään yhdelle seinälle,että tilaan saadaan hieman jotain tuotua päivitystä.
On kurjaa keitellä kahveja, ja yrittää epätoivoisesti saada vessasta kahvivettä pannuun.
Ihan yksinkertaisia simppeleitä asioita, jolloin kerhohuone saataisiin valjastettua johonkin fiksumpaan käyttöön. Miksi ihmeessä ihanaa tilaa pitää tyhjänä? Sillä voi jopa tienata,jos näkee hieman vaivaa sen eteen.
Pihamaa näyttää ankelta. Todella tympeältä, kun kauhat avaavat vähän kerrassaan. Kasat siirtyvät sinne ja tänne, ja ruskea hieta kulkeutuu kaikkialle värjäten valkoisen maan ruskeaksi.
Kaivamattakaan tämä ei vaan valmistu.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti